— Cecilia, sallikaa minun puhua kanssanne!
— En, en! vastasi tyttö peloissaan.
— Ensi yönä nousen tikapuita myöten sisään ikkunastanne.
— Onneton mies, minä en salli sitä! Nuorukainen vaikeni.
Cecilia odotti… vihdoin hän kääntyi, mutta kreivi oli poissa, jäljettömästi kadonnut.
Oliko tämä unta?
Ehkä hänen pitäisi ilmoittaa Katarinalle.
Tai Eerikille tai Maunulle?
Mutta Eerik oli niin kiivas ja Maunu vielä lapsi, 17 vuotias… Katarina taas ei välittänyt muista kuin miehestään… Osaisi Cecilia toki itse pitää huolta itsestään. Sitäpaitsi oli hän kieltänyt häntä tulemasta. Hän ei varmaankaan uskaltaisi…
Prinssi Maunu oleskeli tähän aikaan Vadstenan linnassa, ollen rakkaiden vieraidensa isäntänä. Varsinkin mairitteli häntä Eerikin vierailu, Eerik taas kohteli häntä alentuvalla ystävällisyydellä.