— Minä olen joskus tuntenut omantunnonvaivoja, virkkoi Maunu, — mutta jos hän naisena sillä tavalla on saattanut unohtaa arvonsa, niin…
— Me kostamme heille kamalasti!
— Tietysti, mutta millä tavalla?
— Liian helppo rangaistus olisi tappaa hänet, hänen täytyy nöyrtyä, masentua!
— Mitä aiot tehdä?
— Mietin juuri sitä; ensinnäkin aion äkkiarvaamatta yllättää heidät.
— Saanko minä tulla mukaan?
— Tulkoon kuka tahansa! Sitte on kreivi vangittava ja lähetettävä kuninkaan luo.
— Se on kamalaa!
— Kaikki on pantava pöytäkirjaan.