Mutta Eerik ei pitänyt asiaa salassa, hän kertoi sen kaikille muille paitsi Katarinalle ja hänen miehelleen. He olisivat tietysti estäneet huhun leviämisen.
Eerik ja Maunu olivat päättäneet itse karata prinsessan huoneeseen, mutta hoviherrat, peläten verenvuodatusta, saivat heidät luopumaan aikeestaan.
Vihdoin päätettiin, että Kaarlo de Mornay muutamien muiden herrain kanssa kävisi asiaan käsiksi.
Kolmantena yönä tuli tieto, että tikapuut ovat nostetut pois ja lintu suljettu häkkiin.
Heti senjälkeen karkasivat herrat huoneeseen ja kreivin täytyi antautua vihollistensa käsiin.
Eerik panetti hänet paikalla vankeuteen.
Mutta Cecilia, isänsä rakkain lapsi, nuori, kaunis, kaikkien ihailema neiti…
Hän oli heittäytynyt permannolle pitkäkseen; häpeänsä, alennuksensa kurjuuden valtaamana ei hän tahtonut paljastaa kasvojaan.
Hänen epätoivonsa oli niin ääretön, ettei Katarina uskaltanut ruveta häntä nuhtelemaan; hän vain koetti rauhoittaa ja lohduttaa häntä.
Turhaan koetti kreivi Etzard lieventää Eerikin vihaa, hän raivosi kuin mielipuoli.