Kuningas viihtyi niin hyvin, että hän viipyi Upsalassa helmikuun loppuun asti, jolloin hän läksi Strömsholmaan. Sinne oli hän rakennuttanut uuden säterikartanon ja sieltä läksi hän Ulfvesundiin, joka sittemmin sai nimen Kungsör. Tänne kutsui hän useita valtioneuvoksiaan. Oli saapunut monta kirjoitusta, joissa ilmoitettiin, että Kristian II sukulaiset ja ystävät nyt ovat saaneet paljon liittolaisia, jotka aikovat sotavoimalla hyökätä Ruotsiin, voittaakseen sen takaisin, jos mahdollista.
Uudenvuodenpäivänä v. 1559 oli Tanskan kuningas Kristian III kuollut ja hänen poikansa Fredrik kohteli Ruotsia nurjamielisyydellä, joka ei ollenkaan ollut sopusoinnussa kauniiden vakuutusten kanssa hyvän naapuruussovun ja rauhan säilyttämisestä molempien maiden välillä.
Kustaa piti sekä sotajoukkoa että laivastoa sotakunnossa.
Hän lähetti kirjeitä sekä voudeille että muille käskynhaltijoilleen Södermanlannissa ja Nerikessä, että koska nyt liikkuu niin pahoja huhuja, niin on parasta, että he antavat panna olutta ja leipoa leiviksi niin paljon viljaa, varsinkin ylivuotista, kuin jokaiselta liikenee.
Huhtikuun alussa läksi hän Julitaan, jonka luostari oli valmistettu kuninkaan asunnoksi.
Täällä sairastui Kustaa äkkiä kovaan kuumeeseen, joka piti hänet vuoteen omana muutamia päiviä.
Katarina ja Kaarle olivat miltei alituisesti hänen luonaan ja heidän hellän hoitonsa ansio oli, että hän niin pian parani. Syynä hänen sairastumiseensa oli nyt, kuten aina, Eerikin uhkamieliset kirjeet.
Kaikkiin isän nuhteisiin ja varoituksiin vastasi hän kovin, kiivain sanoin, aina muistuttaen, ettei isän sovi kirjoittaa perintökuninkaalle niinkuin hän kirjoittaa voudeilleen.
"Rakas poikani Eerik", kirjoitti kuningas maaliskuun 25 päivänä 1560, "sinä lähetät meille paljon kirjoituksia, mutta Jumala tietää, ettemme ilolla ole niitä lukeneet, vaan suurimmalla mielikarvaudella ja sydämen surulla. Me varoitamme sinua Kristuksen piinan ja kuoleman tähden sekä sen rakkauden ja kuuliaisuuden nimessä, jolla kaikkien hurskaiden lasten tulee kohdella vanhempiaan, että luopuisit siitä kidutuksesta, jolla vanhaa isääsi raskautat ja vaivaat."
Näitä kirjeitä kirjoittaessa vierivät tavallisesti kyyneleet alas hänen poskiaan.