— Niin, alamme siis kaupungeista, ja jollei se riitä, niin lähdemme maaseudulle. Ja luostarit saavat myöskin luovuttaa ylellisyydestään.
Kustaa ryhtyi viipymättä toimeen. Hän päätti lähettää kaksi valtakunnan neuvoston herraa kahdennenkymmenennen päivän markkinoille Enköpingiin, jonne siihen aikaan kokoontui kauppiaita melkein kaikista valtakunnan kaupungeista.
Herrat läksivät matkaan.
Alussa tuntui heidän pyyntönsä oudolta, mutta kun he sitte selittivät kansalle, että jollei rahoja ajoissa hankita ja makseta, niin ruotsalaiset laivat ja tavarat otetaan takavarikkoon Saksassa ja kaikki kauppa tehdään mahdottomaksi. Kansa päätti nyt uusien maksojen välttämiseksi luovuttaa kellon kustakin kirkosta, koska niitä sentään vielä jäi niin monta. Johtavat henkilöt antoivat siis helposti suostumuksensa ja ennen juhannusta olivat kaikki Ruotsin kaupungit luovuttaneet kellon kustakin alueellaan olevasta kirkosta, luostarista ja kappelista. Monet olivat antaneet suurimman kellonsa.
Suomalaisetkin kaupungit lähettivät määräaikana annettavansa.
Mutta tämä suostunta ei riittänyt läheskään ja kuninkaan täytyi eräältä rikkaalta porvarilta ottaa suuri laina.
— Tämä ei riitä, sanoi Kustaa, — minun täytyy käydä itsepintaisten talonpoikieni kimppuun.
Heikinmessun aikana v. 1531 kutsui hän neuvostonsa kokoukseen
Örebrohon.
Sitäpaitsi kutsui hän useita yksityisiä, jotka hän tiesi viisaiksi ja ymmärtäviksi miehiksi.
Kun hyvän aikaa oli keskusteltu asiasta, päätettiin, että maalla on meneteltävä niinkuin kaupungeissakin: jokaisesta maalaiskirkosta otetaan lähes suurin kello. Sitäpaitsi lankeavat kirkon kymmenykset ja maavero tältä vuodelta kruunulle, kuitenkin siitä poisluettuina ne menot, jotka tarvitaan kirkkojen vahaan ja viiniin.