"Lapsi parka, se uhkaa sinua paljon suuremmassa määrin, mutta pyhä neitsyt on ilmoittava minulle, mitä minun on tehtävä."
Puolta tuntia myöhemmin pyysi konfessori jälleen tavata abbedissaa. Hän oli sangen hämillään ja sanoi, että ritari, joka oli aamulla juonut lasin viiniä, oli sen jälkeen tuntenut pyörrytystä, kova lämmin huoneessa oli puolestaan tehnyt tehtävänsä saattaakseen hänet tykkänään ymmälle… Heti ulkoilmaan päästyään palasi hän tasapainoonsa… Hän oli nyt aivan epätoivoissaan ja rukoilee abbedissalta anteeksi.
"Toivooko hän pääsevänsä rangaistuksetta?" huudahti Märeta.
"Hän alistuu teidän armonne oikeudenmukaiseen tuomioon, mutta panee toivonsa teidän suureen lempeyteenne."
"Sitä ei hän ansaitse."
"Se onneton tila, jossa hän oli, saattoi hänet sanomaan perättömiä asioita, niin esimerkiksi herra Knut Alfinpojasta ja Herra Sten Sturesta, jota hän suuresti kunnioittaa…"
"Tapahtuiko tämä kaikki houretilassa?"
"Hän vannoo sen Kristuksen haavojen kautta."
"Sitten oli kai samaa laatua hänen aulis lupauksensakin?"
Konfessori oli kuin puulla päähän lyöty. "Luulen", änkytti hän, "että se oli vilpittömästi tarkoitettu."