Ritari tuumaili tuokion, sitten vetäisi hän esiin täytelään rahakukkaron. "Kultaa!" sanoi hän viitaten välkkyviin rahoihin, jotka kiiluivat kukkaron silmukoista. "Siinä, ottakaa!"
Konfessori ja Laurentius katsoivat toisiinsa. "Luulenpa, että epäröitte?"
Ensiksimainittu soitti kelloa ja muuan palveleva veli astui sisään.
"Onko lyhty sytytetty?"
"Kyllä, kaikki on kunnossa!"
"Seuratkaa meitä, herra ritari!" sanoi konfessori.
"Totelkaa ja minä pelastan teidät!" kuiskasi Laurentius.
Ritari päästi kirouksen ja kaikki neljä menivät luostarin portaita alas.
Sillävälin oli abbedissa innolla kirjoittanut kirjettä; monta kertaa täytyi hänen keskeyttää, joko käsiliinallaan kuivatakseen pursuvia kyyneleitä tai haudatakseen kasvonsa siihen ja hillittömästi itkeäkseen…
Vihdoin oli pitkä kirje valmis, hän taittoi sen kokoon ja kirjoitti päällekirjoituksen.