"Jalolle ja yleväsukuiselle rouva Kristina Gyllenstjernalle."
Sen jälkeen painoi hän siihen suuren vahasinetin.
"On mahdollista", tuumi hän itsekseen, "ettei hänen armonsa arkkipiispa hyväksy toimenpidettäni, mutta luulen varmasti, että pyhä jumalanäiti silmäilee sitä mielihyvällä ja sentähden jätän kaikki epäilykset mielestäni."
Nuori Kaarina Eliaantytär oli abbedissan tahdon mukaan ilolla jäänyt huoneeseen hänen luokseen. Tytöllä oli luettavanaan suuri kirja, jossa kerrottiin pyhimyksistä, ja hän näytti kovasti kiintyneen siihen.
Silloin kutsui abbedissa häntä: "Tahdon lähettää sinut pois tämän kirjeen keralla", sanoi hän.
Kaarina otti kirjeen ja luki päällekirjoituksen: "Onko hän nuoren herra Sten Sturen puoliso?" kysyi hän. "Eikö hän asu Tukholmassa?"
"Kyllä, niin luulen!"
"Ja minä saan…" hän punastui ilosta ja hämmästyksestä, "… tahdotteko todellakin…?"
"Uskollinen palvelija tulee mukaasi."
"Onko minun tuotava vastaus?"