"Toivoisin mieluummin, että Kristina tahtoisi pitää sinut palveluksessaan."
"Oletteko pyytänyt häneltä sitä? Oi, kuinka suuressa kiitollisuuden velassa olenkaan teille!" Ja hän suuteli Märetan vaatteen liepeitä ja lopuksi hänen käsiään.
Mutta tämä veti hänet syliinsä; nuoren tytön suudelmat ja hyväilyt lämmittivät häntä, ja kyyneleet lankesivat kasteena sairaalle sydämelle.
"Tule onnelliseksi!" sanoi hän. "Ja ennen kaikkea tule hyväksi! Rukoilen joka päivä madonnaa puolestasi niin kauan kuin elän… rukoilen, että hän vahvistaisi sinua kiusauksissa."
"Rukoilkaa hänenkin puolestaan", kuiskasi Kaarina.
Mutta nyt sysäsi Märeta hänet luotaan. "Ymmärtämätön lapsi, et tiedä mitä sanot. Mene, kutsu portinvartijasisar."
Tämä, jota tavallisesti sanottiin Ursula muoriksi, nautti suurta arvoa luostarissa. Hän oli ollut naimisissa katonpanijan kanssa, joka ollessaan työssä luostarissa oli pudonnut maahan ja ruhjoutunut kuoliaaksi. Hän jätti jälkeensä lesken ja kolme poikaa, kaikki ilman turvaa; heidät luettiin sen ajan käsityksen mukaan luostarin väkiin, eikä uskollisempia, vilpittömämpiä palvelijoita voinut olla.
Ursula muori oli lisäksi kaikkien neuvonantaja ja useimmissa tapauksissa tiesikin hän neuvon kaikkeen. Mutta ei siinä kyllin, hän edusti eräänlaista järjestysvaltaakin, sen vallan oli hän tosin itse vallannut, mutta kukaan ei sitä häneltä kieltänyt.
Kaksoisluostarissa syntyy aina eräänlaista kilpailua ja urkintaa. Munkkikunta ei suinkaan aina hyväksynyt sitä etusijaa, joka sisarustolla oli, ja viimeksimainittu piti edellistä ankarasti silmällä. Ursula muori oli pyytämättä ottanut tämän silmälläpidon huostaansa.
Saamansa kutsun johdosta saapui hän heti abbedissan luo. Näki hänen kasvoistaan, että hänellä oli jotakin sanottavaa, mutta hänen ei sopinut heti alkaa; hän ainoastaan niiasi syvään.