"Älä vain mainitse minua…"
"En, tietysti!… Mutta sanoa se juuri nyt, kun hän tahtoo tehdä meille niin suuren palveluksen…"
"Minkä sitten?"
"Siitähän juuri piti kertoanikin…"
"No, kerro sitten…"
Tällävälin olivat molemmat juttelevat naiset ehtineet torille; luostari näkyi sinne, ja molemmat huomasivat nyt erään munkin, joka, kaapuunsa kääriytyneenä ja huppukaulus vedettynä pään ylitse, hitaasti ratsasti torin poikki. Hevonen ja ratsastaja näyttivät yhtä upiuupuneilta; edellinen ilmaisi hirnahtaen tyytyväisyytensä luostarin nähdessään, ja jälkimäinen heitti huppukauluksen taaksepäin ja katseli eräänlaisella uteliaisuudella ympärilleen.
"Isä Laurentius!" huudahtivat molemmat naiset.
Munkki käänsi päätänsä, tunsi heidät ja nyökäytti ystävällisesti päätänsä.
Naiset niiasivat maahan asti.
"Vieraanne on tullut, Elsa muori!" sanoi munkki hiljaa ja jatkoi sen jälkeen matkaansa.