"Olen varma, että hän liioittelee!" sanoi Kristina. "Niin pahoin ei voi olla."
"Mutta, jalo rouva, teidän oma sukupuolenne ei ole vähässä määrin syypää tanskalaisten vaikutusvaltaan."
"Tarkoitatte kai ritarinarvoa?"
"Jota nyt vähintäänkin satakunta asemiestä odottelee; kuitenkin lohduttaisivat he mielensä helpommin kuin heidän vaimonsa, jotka huokailevat rouvantitteliä kaivaten enemmän kuin iankaikkista autuuttaan… On valitettavaa, mutta kuitenkin totta, että he vaikuttavat sangen suuresti."
"Ajatelkaas, jos he kaikki asettaisivat isänmaan asian etusijaan!"
"Niin, silloin olisin kanssanne yhtä mieltä siitä, että se olisi voittamaton… Onneksi ei ole monta sellaista, jotka ovat Pernilla Klauntyttären kaltaisia."
"Hän on voimallinen pahassa!"
"Niin voimallinen, että yltyy liikoihin ja vaikuttaa hyväksi; niin on hän nyt tehnyt omaan herraansa nähden."
"Herra Sten Kristerinpoikaan?"
"Hän ei enää kuulu rauhanpuolueeseen."