"Tulevan valtionhoitajan!"
"Tarkoitatte kai arkkipiispan?"
"Molempain…"
"Onko se pappien toivomus?"
"Ei kaikkien! Strengnäsin piispa Mathias…"
"Eikö hän ole niiden valtuutettujen joukossa, joiden on lähdettävä
Malmöhön rauhantekoa varten?"
"Se ei estä häntä muuttamasta mieltään. Olosuhteet voivat tosiaankin olla sellaiset, että jonkun aikaa pitää kiinni talutusnuorasta ja seuraa muiden mukana; se voi tulla tavaksi, niin sanoakseni toiseksi luonnoksi. Mutta sitten yhtäkkiä saa auki silmänsä, suomukset putoavat pois ja näkee kaiken selvästi!… Voin hyvin sanoa, että teidän herranne käynti luonani Nyköpingissä ei niinkään vähän vaikuttanut minuun. Niin nuori herra ja niin miehekäs ajatustapa — se pakoitti vertailuihin, ja kun lisäksi tuli arvoton menettely, jota hän sai kokea omassa talossani…"
"Siitä minä en tiedä mitään!"
"Koituu hänelle sitä suuremmaksi kunniaksi, kun hän on siitä ollut vaiti, mutta minä en voi sovittaa rikosta muuten kuin rupeamalla hänen miehekseen, ja sen tahdon tehdäkin. Mitä Mathias piispaan tulee, ei hän vielä tiedä siitä mitään; hän on kirjoittanut minun voudilleni ja kehoittanut häntä puhumaan kansalle teidän asianne puolesta."
"Piispa voi vaikuttaa paljon kokouksen päätökseen."