"Heikko terveys, herra paratkoon!"
"Toivotaan, että kevät palauttaa hänen terveytensä. Ja kunnianarvoisa äiti, prioritar?"
"Terve ja reipas kuten aina!"
"Pyhä Birgitta olkoon kiitetty! Ja kaikkien meidän isämme, kunnianarvoisa konfessori?"
"Hänellä on juuri nyt neuvottelu abbedissan kanssa."
"Sitten tahdon sillävälin hieman levähtää. Veli Pentti kenties herättää minut, kun aika tulee?"
Puhuteltu nyökäytti myöntävästi päätänsä; hän oli nuorin veljistä, ainoastaan muutamia vuosia yli kahdenkymmenen, valkokiharainen ja sinisilmä. Hän muistutti munkiksi pukeutunutta tyttöä, ja munkit sanoivatkin häntä leikkisästi "sisareksi".
Mutta silloin leimahtivat lempeät sinisilmät todellisia vihansalamoita ja hän pyysi vastaisuudessa päästä pilanteosta, jota hän ei sanonut aikovansa sietää.
Veli Laurentius näytti ottavan hänet erityiseen huomaansa, ja noustuaan pöydästä lähteäkseen selliinsä viittasi hän salavihkaan nuorta veljeä seuraamaan.
"Mitä uutta?" kysyi hän heti kun he olivat ehtineet selliin.