"Sellaiset pakkaset!"
"Vaivalloiset tiet?"
"Monia ikävyyksiä taipaleella?"
Kysymykset satelivat hänen ylitseen.
"Kova nälkä saapuessa perille!" huudahti Laurentius tömistellen jalkojaan. "Nälkä ja kylmä samalla kertaa, onko kukaan teistä sitä kokenut?"
Kaikki nauroivat, ja veli vietiin heti ruokasaliin, missä takassa paloi suuri loimotteleva valkea ja pöytään tuotiin hyvä ateria, jossa ei suinkaan ollut vain kärvennettyä lampaanlapaa ja hapankaljaa.
Ja veli Laurentius söi ja joi kuten mies, joka ei ole moniin viikkoihin astunut katetun pöydän ääreen; hänen utelias ympäristönsä sai tyytyä yksitavuisiin vastauksiin, joihin hän sekoitti kysymyksiä, niin että kun tahdottiin tietää, oliko hän koko ajan ollut terve, tuli vastaukseksi:
"Jotakuinkin, mutta täällä?"
"Miten milloinkin."
"Abbedissa?"