"Veli Laurentius!" kajahti kaikkien suista.
"Niin, veljet, Laurentius, joka kiittää Jumalaa ja pyhää Birgittaa siitä, että on täällä jälleen!" virkkoi munkki astuessaan alas ratsailta. Mutta sen jälkeen oli hänen ilmeisesti vaikea seista jaloillaan.
"Pidä hyvä huoli elukka parasta!" sanoi hän palvelevalle veljelle, joka tuli ottamaan vastaan hevosta. "Sen veroista ratsua saa kauan etsiä!" Näin sanoen taputti hän hevosta lautasille ja määräsi, miten sitä oli hoidettava.
"Veli Laurentius!"
Kun hän kääntyi, näki hän suurimman osan veljistä seisovan ympärillään.
"Niin, nyt alan saada aikaa tervehtiä." Ja hän pudisti heidän kaikkien kättä.
"Tervetuloa kotiin!"
"Niin, tervetuloa!" huusivat kaikki.
"Kiitos, kiitos!"
"Oletko kokenut kovia?"