"Tässä on rahat takaisin?"
"Onko sinusta mieluisempaa, että sinut lähetetään luostariin?"
"Ei!"… Hän otti rahat takaisin… "Mutta sen sanon, että jollei hän tule pian niin minä karkaan."
"Jos joudut kiinni, niin sinut ammutaan!"
"Parempi sekin kuin elämä hänestä erillään."
"Ota nyt järkesi vangiksi, luota siihen, että teen puolestasi mitä suinkin voin."
"Kiitos!" Ja hän seurasi mukana räätäliin.
Cecilia rouva ilmaisi linnanpäällikölle epäluulonsa Knut Alfinpoikaan nähden. Oli hyvin luultavaa, että syyllinen oli hän, sillä hän oli piileskellyt eikä tiettävästi käynyt Tukholmassa kenenkään sukulaistensakaan luona. Kristina rouvaa oli varoitettu häneen nähden, mutta ei voitu vielä saada mitään tietoa, kuinka kaikki oli tapahtunut; sairas ei ollut virkkanut sanaakaan ja lääkäri oli ankarasti kieltänyt tekemästä hänelle mitään kysymyksiä.
Vasta kolmantena päivänä oli Kristina joltisesti toipunut. Hänen ensi kysymyksensä oli:
"Tietääkö Sten herra mitään?"