"Ei, vanha munkki Mariefredin luostarista."
"Jossa vanha Sten herra lepää."
"Olen varma, että hän on rukoillut monta rukousta hänen haudallaan; he viihtyivät hyvin keskenään."
"Hänen nimensä?"
"Isä Johannes!"
"Minä kirjoitan hänelle", sanoi Kristina. "Jollei hän voi tulla tänne, menen minä hänen luoksensa."
"Ei ole sanottua, että hän tahtoo ilmaista mitään; mutta sen tiedän, että hän kerran pelasti henkeni."
"Silloin antaa hän parhaan neuvon. Saanhan tässä asiassa tehdä mitä hyväksi näen?" kysyi Kristina rukoillen herraansa sielukkailla silmillään.
"Tarvitseeko toisen käden kysyä toiselta neuvoa?" sanoi hän. "Eikö sama tahto johda molempia?"
Ja niin lähetti Kristina viestinviejän kysyen, voiko isä Johannes tulla Tukholmaan tai kohdata häntä Mariefredin luostarissa.