"Mihinkäs pääsee!"
"Sentähden sanon teille, ettei tämä ole talonpoika. Riisu nyt takkisi ja näytä oikea karvasi."
Mies ei näyttänyt olevan siihen halukas; hän kiemurteli ja teki vastaväitteitä.
"Tahdotko apua?"
Kysymys tepsi; kauhtana putosi pois ja sen alla oli munkinkaapu.
"Arvasinhan sen", sanoi Sten. "Mistä olette, isäseni?"
"Köyhä kerjäläismunkki."
"Joka on ottanut kylvääkseen rikkaruohoa nisuvainioon."
"Olen puhunut sorrettujen puolesta…"
"Täällä on useampiakin samankarvaisia", huusi muuan läsnäolijoista, ja nyt nähtiin väkijoukossa merkillistä levottomuutta; parisenkymmentä päätä erosi muusta joukosta ja pyyhälsivät kiirekynttä Kuninkaanniityltä länteen päin. Ei ole hyvä sanoa, oliko mukana sekin, jota Sten oli puhutellut; mutta hän oli kadonnut.