"Mutta vanha totuus!"
"Ja piispa Hemming?"
"Niin, hän!" vastasi vanhus ja parisen kyyneltä kimmelsi hänen silmissään. "Olen kenties rakastanut häntä liian paljon!"
"Minä melkein pelkään häntä!"
"Kuinka niin?"
"Se on itsellenikin käsittämätöntä; Sten herralle on hän hyvin rakas; Märta rouva sanoo häntä parhaaksi ystäväkseen, ja kun minä panen käteni hänen käteensä, tunnen ainoastaan voittamatonta pelkoa."
"Piispa on tehnyt maalle suuria palveluksia."
"Tiedän sen!"
"Ja kokenut paljon kiittämättömyyttä!"
"Keneltä?"