"Isä Johannes!"
"Piispa Hemming!"
He olivat toistensa sylissä; siihen syleilyyn sisältyi paljon muistoja…
"Meidän oli siis sittenkin tavattava toisemme!"
"Jumalan tahto!"
"Niin, minun ei se ainakaan ollut, sillä sanon teille suoraan, että jos olisin tiennyt teidän olevan täällä, en olisi tullut."
Kristina arveli, että nämä molemmat mieluimmin jäisivät kahden, ja hiipi sentähden hiljaa ulos.
"Ja miksi, rakas piispa, olisitte tehnyt niin?" kysyi Johannes hymyillen lempeää, kaunista hymyään.
"Onko minun sanottava teille ajatukseni?"
"Sen teitte aina ennen!"