"Heh, yksi poikkeus ei todista mitään."
"Olette vuodattanut vertanne isänmaan puolesta, olette ollut puhemies, jota kansa on mieluimmin kuunnellut, olette johdattanut kansaa taisteluun maan vihollisia vastaan; mutta olette myös seissut kansan puolella ja puolustanut sen oikeutta, kun on tarvittu. Tanska pelkää yksin teitä paljon enemmän kuin muita ruotsalaisia yhteensä, ja suurmiehet, niin hengelliset kuin maallisetkin, tietävät, että he ovat pelin voittaneet sinä päivänä, jona heidän ei enää tarvitse teitä pelätä."
Piispa vääntelehti kuin tulisilla hiilillä. "Tehän olette oikea piru!" sanoi hän.
"Kuinka niin, piispa?"
"Tahdotte ärsyttää minua!"
"Olenko väärässä?"
"Jos olisittekin, liikuttaisi se vähät minua! Mutta tiedättekö, kuinka minua on palkittu?"
"Oletteko tehnyt jotakin palkan toivossa?"
"Olen ihminen minäkin."
"Että pikkumaisuus ja turhamaisuus rehki maallista palkintoa tavoitellen, sen tiesin, mutta minusta on aina tuntunut, kuin te olisitte sellaista paljon korkeammalla."