Kaarina ei viitsinyt puhua; hän katseli naista ja sitten laittamatonta vuodetta.
"Syyttäkää itseänne!" sanoi tämä naurahtaen hämillään. "Miksi tahdoitte uskotella minulle, että olitte ainoastaan halpa palvelijatar. Nyt vasta tahdon lämmittää ja järjestää kaiken parhain päin."
Kaarina söi ja joi hyvällä halulla; hän tunsi tarvitsevansa kaikki voimansa ajatellakseen, mitä oli tehtävä.
Kirjeet, nämä hirveät kirjeet, sisälsivät täydellisen suunnitelman salaliitolle, joka ei tarkoittanut enempää eikä vähempää kuin Kristian kuninkaan kutsumista valtakuntaan; viekkaudella ja petoksella oli tie avattava, ja ne, jotka olivat liittoutuneet asiassa toimimaan, olivat herra Erik Trolle, herrat Kaarle ja Knut Alfinpoika ja rouva Pernilla Klauntytär. Kirjeissä sanottiin, että monia muita oli mukana hankkeessa, erittäinkin pappeja, mutta he, yhtä vähän kuin arkkipiispakaan, tahtoivat tehdä mitään sitoumuksia, vaan jättää kaiken riippumaan olosuhteista. Herra Sten Kristerinpoikaan ja Pietari Turenpoikaan saattoi myös varmasti luottaa.
Jos Sten Sture vastoin luuloa saisi vilpillä ja viekkaudella enimmät äänet valtionhoitajanvaalissa, silloin oli suunnitelma heti pantava toimeen; jos sitä vastoin herra Erik Trolle saisi enimmät äänet, silloin viivytettäisiin asiaa sopivaan aikaan tai siihen asti, kunnes katsottaisiin maan edun sitä vaativan.
Pikku Kaarina parka — ei ollut ihme, että hänen nuori päänsä tuntui menevän pyörälle; kuinka hän pääsisi Tukholmaan ilmoittamaan tästä Sten herralle ja Kristina rouvalle?
Kirjeissä puhuttiin myös eräästä hengenmiehestä; häntä nimitettiin ainoastaan vadstenalaiseksi papiksi. Kaarina tunsi heidät kaikki ja ihmetteli ketä mahdettiin tarkoittaa. Isä Laurentiuksen sanottiin heistä olevan ovelimman; olisiko hän petturi?
Kaarina koetti varata jalallaan; se oli tosin vaikeaa, mutta ei mahdotonta; se tulisi kyllä terveeksi jälleen. Mutta kirjeet? Hänen olisi täytynyt säilyttää ne; ne olivat paremmat todistukset kuin hänen sanansa. Kaarina oli rohkea tyttö eikä hän olisi epäröinyt laskea petturin omien silmien eteen todistuksia heidän rikollisuudestaan. Mutta tuossa tuokiossa tulisi Brita muori laittamaan vuodetta, hän löytäisi kirjeet, ja vaikkei hänen epäiltäisikään niitä lukeneen, otettaisiin ne varmaan pois.
Taasen kuuli hän hänen tulevan. Nopeasti heittäytyi hän vuoteelle.
Vanhus tuli sisään kantaen täyden sylyyksen jyrkeitä halkoja, jotka hän pani takkaan.