"Oletteko naimisissa, herra?"
"Mitäs sinä siitä…"
"Onhan se hyvä tietää."
"Sinä yksin olet valtijattareni."
"Mutta jos siitä koituu surua eräälle toiselle?"
"Älä välitä tästä toisesta."
"Minä valmistan mieluummin iloa kuin surua."
"Sentähden on sinun valmistettava minulle suurin ilo. Olin aikonut jättää sinut muutamain uskottujen palvelijain huostaan siksi aikaa kuin tärkeissä asioissa kävisin muutamain ystäväin luona, mutta minun on mahdotonta erota sinusta. Lupaa minulle, Kaarina, että pidät tätä inhottavaa huntua, joka estää minut näkemästä häikäisevän ihanaa impeäni… Kukaan muu ei saa nähdä häntä; minä sanon, että olet ylhäissukuinen neitsyt, jota luostarilupaus velvoittaa olemaan näyttämättä kasvojaan kenellekään. Suostutko siihen?"
"Minun kai täytyy voidakseni seurata!"
"Kiitos näistä sanoista! Kerran, korkeintaan kaksi kertaa päivässä tulen minä käymään luonasi."