"Veljenne on hänen erittäin hyvä ystävänsä."
"Veljeni?"
"Herra Knut Alfinpoika!"
"Mistä tiedät, että hän on veljeni?"
"Kaksi marjaa eivät voi olla enemmän toisiinsa."
"Harmikseni on niin; sillä ajatustapaamme nähden olemme sangen erilaiset."
"Se on mahdollista!"
"Knut herra voi nykyään oleskella Vesteråsin linnassa; jos niin on, toivon sinun välttävän häntä."
"Häntä kuten kaikkia."
Matkaa jatkettiin päivä päästään; päivällisen aikaan vain hieman levähdettiin. Kaarina ei saanut enää muuta kuin vaihtaa ainoan katseen Penttinsä kanssa, ja silloin näki hän hänen kasvoillaan sellaisen mustasukkaisuuden ilmeen, että se häntä aivan pelästytti; olivathan he molemmat vihollisensa vallassa ja ainoastaan viekkaus ja viisaus saattoi heidät pelastaa.