"Herrasi on luvannut lähettää sinut tänne tuomaan viestejä; huomenna sanon sinulle sen."
"Sehän on mahdotonta…"
"Tule sitten huomenillalla uudestaan."
"Mikset voi nyt heti?"
"Minä kuolen väsymyksestä, Pentti."
"Ja minä kun en tullut sitä ajatelleeksi! Hyvää yötä, armahin!"
"Kaikki hyvät enkelit varjelkoot sinua, Pentti!"
Niin kuuli hän hänen hiipivän jälleen tiehensä.
Mutta seuraavana aamuna, kun hän vahvistunein voimin oli noussut vuoteeltaan ja lukenut aamurukouksensa, otti hän kallisarvoisen käärön esiin; hän tahtoi vielä kerran lukea läpi ne kirjeet ja sitten jättää ne Pentille, joko säilytettäviksi tai vietäväksi heti herra Sten Sturelle.
Syötyään suuruksensa, omasta pyynnöstään omassa huoneessaan, ripusti hän käsiliinan avaimenreiän eteen ja alkoi lukea.