"Kerro edelleen."
"Siellä löysin tämän!" sanoi Kaarina ottaen esiin kallisarvoisen käärön. "Mitä se on?"
"Kirjeitä!" vastasi hän. "Ja mitä tärkeimpiä."
"Kuinka sen tiedät?"
"Olen lukenut ne."
"Toisten kirjeet?"
"He tahtovat saada pahaa aikaan, mutta meidän täytyy se estää", sanoi
Kaarina ja piiloitti jälleen käärön.
"Mitä voimme tehdä?"
"Sinä enemmän kuin minä… kuules nyt, mitä olen ajatellut…"
Hän tähysteli jälleen ympärilleen; huoneeseen lankesi kirkas toukokuun päivän valo eikä ollut mitään pelättävää; mutta samassa päästi Pentti huudahduksen; hän oli kohottanut silmänsä kattoa kohden; siellä oli pieni luukku, josta katsoi kaksi silmää alas häneen. Hänen huudahduksensa johdosta putosi luukku heti kiinni.