"Mitä se oli?" kysyi Kaarina pelästyneenä.
"Silmäpari… Näin ne selvään ja tunsinkin ne… olen nähnyt ne monta monituista kertaa… mutta missä, missä?"
"Ovatko ne poissa nyt?" kysyi Kaarina vavisten.
"Ovat, katto on eheä kaikkialta."
"Kas, tässä", sanoi hän ottaen esiin tähdelliset kirjeet; "kätke sinä ne, mutta niin hyvin, ettei kukaan voi löytää niitä… Älä kanna niitä mukanasi, mutta älä jätä niitä kenenkään toisen säilöön."
"Ole huoletta!" sanoi Pentti ja pani ne povelleen; "täältä ei niitä löydä kukaan; mutta noilla silmillä on luultavasti kielikin palveluksessaan ja se voi estää kaikki enemmät käyntini täällä luonasi. Rakkahin Kaarina, etkö tahdo, että pakenemme täältä?"
"Jos voit saada siihen tilaisuuden, niin minä seuraan."
"Tahdon ainakin tehdä kaiken mitä voin."
"Nyt täytyy meidän erota!"
"Olen unhottanut ritarin viestin, ettei hän voi enää kauemmin elää sinua näkemättä."