"Skaaran piispan, Brynolfin, täytyy ensin tulla kysymykseen!" huudahti konfessori.
"Samaa kunniaa vaaditaan Linköpingin piispalle, Nikolaus
Hermanninpojalle."
"Arkkipiispa pitää innokkaasti Turun piispan, Hemmingin puolta."
"Ja meidän hurskas abbedissamme Skenningen luostarisisaren, Ingridin puolta. Kolme ensiksimainittua ovatkin jo kätketyt arkkuun. Minä tuon mukanani luvan siihen siunatulle, hurskaalle Ingrid sisarelle."
"Onko se mahdollista!" huudahti konfessori.
"Toivon, että ilo siitä saa kunnianarvoisan äitimme olemaan välittämättä kustannuksista."
"Ovatko ne sitten hyvin suuret?"
"Kahdeksan tuhatta tukaattia."
"Kahdeksan tuhatta…!" toisti konfessori hämmästyksissään.
"Hurskaan sisaren ei katsottu, huolimatta suurista ansioistaan, niin hyvin ansaitsevan niin suurta armoa, ettei hyviä töitä tarvittaisi ostaa lisäksi. Pyhä isä on itse alentanut hintaa. Kardinaalit arvelivat, että se oli liian alhainen."