"Niistä minä en tiedä mitään."
"Niin, onhan totta, että Knut herran huone oli ylhäällä ja sinä oleskelit alhaalla."
"Minä olin ensin ylhäällä, kunnes onnettomuus tapahtui."
"Mikä onnettomuus?"
"Tulipalo!"
"Kuinka se tapahtui?"
"Tulinen hiili lennähti vuoteeseen; minä nukuin ja olin: vähällä joutua liekkien uhriksi."
"Sinäkö Kaarina?"
"Hyvien henkien vaikutuksesta heräsin; kuinka ponnistelunkaan voidakseni sammuttaa… Lopulta onnistui se minulle… Heitin palavat tyynyt takkaan… Se oli hirveä hetki ja silloin… Pyhä neitsyt, muistelen, että silloin…"
"Mitä, Kaarina, mitä?"