Kun hän kertoi tästä ritarille, säteilivät tämän silmät tyytyväisyydestä. "Te olette nähnyt hänet!" sanoi hän.
"Hän on aatelissukua?"
"Mistä sen tiedätte?"
"Oletteko koskaan nähnyt sellaista metsäkukkaa?"
"Kuinka tahansa, hänen täytyy tulla omakseni."
Sten herra keskeytti keskustelun; hän kertoi, että Erik herran puoluelaiset luopuivat yhä suuremmin joukoin ja että toive et hänen valinnastaan valtionhoitajaksi kävivät yhä synkemmiksi. Ei ainoastaan rahvas, vaan monet herroistakin liittyivät nuoreen Sten Stureen.
"Olen vihannut häntä lapsuudestani saakka", huudahti ritari Kaarle Alfinpoika. "Silloin täytyi minun alistua, nyt en sitä tee. Tanskan nuori kuningas odottaa ainoastaan hyviä tietoja täältä, hyökätäkseen suuren sotajoukon kera maahan."
"Jospa vain olisi ollut mahdollista saada Erik herra valituksi, olisimme voittaneet aikaa", tuumi Sten herra.
"Ja saaneet pappishallituksen", huomautti ritari. "Miksi tarvitaan sellaisia kiertoteitä, kun voimme mennä suoraan maaliin. Mitä on tiellä?"
"Linnanpäälliköt lähettävät toinen toisensa jälkeen uskollisuuden ja alamaisuuden vakuutuksiaan."