Muuan tärkeimmistä henkilöistä, joiden kanssa oli neuvoteltava, oli Erik Trolle. Pernilla rouva tiesi, että hän nykyään oleskeli Ekholmassa, mutta luultavasti matkustaisi pian Tukholmaan juhannuksen aikaan pidettäväksi aiottuun kokoukseen.
Kaarle Alfinpoika oli soveliain menemään hänen luokseen, eikä hän ollutkaan siihen haluton; mutta kuitenkin tahtoi hän saada muutamia tunteja ajatusaikaa.
Kun hän jäi yksin Pernilla rouvan kanssa, sanoi tämä hänelle: "Jättäkää neitsyt minun huostaani palaamiseenne saakka. Menen takaukseen hänen turvallisuudestaan."
"Mutta minä en aiokaan palata takaisin. Menen pienellä aluksella pitkin Mälaria ja sitten Itämerelle."
"Voitteko viedä tytön mukananne Ekholmaan?"
"Minun täytyy!"
"Sama satu ei kelpaa Kirsti rouvalle kuin minulle. Hänen sanotaan käyneen hyvin ankaraksi."
"Ilman häntä en lähde!"
"Olettehan aivan kuin lumottu!"
"Niin olenkin! Kenties oli jokin lumovoima siinä oluessa, jonka majatalon eukko minulle tarjosi. Siitä pitäen olen poissa järjiltäni."