"Onko minulla varaa valita?" kysyi Kaarina.
"Sinun on vastattava kysymykseeni."
"Uudistakaa se Tanskassa, mutta jättäkää minut nyt rauhaan."
"Lupaatko silloin?"
"Lupaan!"
"Silloin toivon ajalle siivet! Oi, Kaarina, tiesin kyllä, ettet voi olla tunteeton. Jospa ymmärtäisit, kuinka kärsin, kun näen muiden katseet kiinnitettyinä sinuun. Tuo Pentti…"
"Palvelijanne?"
"Anteeksi, anteeksi! Hän on vain halpa palvelija, mutta hänen rohkeutensa on rangaistava."
"Ei ennen kuin olemme tulleet tanskalaiselle maaperälle."
"Olet oikeassa! Tapahtukoon kuten tahdot!"