"Kovemmin, että kaikki kuulevat!"
"Sinä tahdot täältä pois?"
"En, nyt tahdon jäädä tänne!"
Kuinka hän sanoi sen! Ja ritari selitti sen edukseen! "Kaikkien silmät ovat kiintyneet meihin, Kaarina", sanoi hän. "He vainuavat salaisuuttamme, mutta ainoastaan sen tahdon sanoa sinulle, että upeampi ja suurempi kuin Ekholma on oleva se kartano, jonka tahdon lahjoittaa sinulle saavuttuamme Tanskaan. No, etkö sano mitään?"
Kaarina katsoi häneen kyyneltynein silmin. "Tahdotteko haudata minut sinne?" kysyi hän.
"Tahdon piilottaa sinut koko maailmalta."
"Sallikaa minun nyt mennä, heidän katseensa polttavat minua!" Ja hän juoksi neitosen jälkeen, joka oli odottanut häntä.
Kun Kirsti rouva oli vapautunut vieraistaan, kutsui hän heti luokseen neitosen, joka oli saattanut hovipoikaa. Tämä näytti olevan niin hämillään, että hänen täytyi heti kysyä häneltä: "Mitä on tapahtunut?"
"Armollinen rouva, hän on tyttö!"
"Tiesin sen!"