"Kokematon nuorukainen pelkäsi, että minä vihastuisin häneen sentähden, että hän poistui luostarista… Minä tahdoin pitää hänet siellä ainoastaan sentähden, että tiesin, mitkä vaarat uhkasivat…"
"Penttiäkö?"
"Hän oli ylhäistä sukua ja hänen henkeään tavoiteltiin, sillä hän oli monien tiellä."
"Kaikki pyhimykset!"
"Sentähden lähdin matkalle suojellakseni häntä… Tapasimme toisemme…"
"Nyköpingissä?"
"Hän oli kuuro varoituksilleni."
"Mitä hänestä tahdotaan?"
"Seurasin mukana tänne… jossa hänen kohtalonsa oli ratkaistava."
"Mitä tarkoitatte, isä?" kysyi Kaarina pelästyneenä.