"Mitä kirkko antaa, ei koidu ajallisten pyyteiden, vaan ainoastaan sielujen hyväksi."
"Sitä tietysti tarkoitin minäkin."
"Niin innokkaiden piispojen aikana voittaa kai kristinusko Suomessa yhä enemmän jalansijaa?" kysyi Sten herra.
"Me rakennamme vuosittain uusia alttareita ja kappeleita täällä rintamailla, mutta loitommalla takamailla rehottaa vielä pakanuus."
"Maalliselle vallalle kuuluu järjestyksen pito heidän keskuudessaan."
"Se tekeekin siinä suhteessa voitavansa. Maa on jaettu seurakuntiin, joissa on kussakin kirkkopappinsa, mutta pitäjät ovat niin suuria, että muutamissa on talonpojilla aina 12—15 peninkulman matkoja kirkolle, ja ne tulevat sinne mahdollisesti joka neljäs vuosi, monet kenties eivät koskaan."
"Mutta silloin ovat seurakunnat liian suuret ja ne täytyy jakaa."
"Neuvosto lupasi sen 1504, mutta vielä ei ole tehty mitään", huokasi piispa.
"Minä muistutan siitä; olemme velvolliset edistämään kirkon ja kristinuskon vaurastumista!" huudahti Sten herra vilkkaasti.
"Sitä kirkko odottaakin teiltä; niin ovat teidän jalot edeltäjänne tehneet."