"Sellaisesta minä en välitä!"
"Kyllä minun vain täytyy sanoa, että aina kun Ingeborgini tulee sieltä, on hänellä niin paljon kerrottavaa siitä, mitä niillä siunatuilla sisarilla on pöydässään, ja kun kerran on varaa, miksei laittaisi yhtä mainiota itselleen."
"Mutta kun nyt kaikki menee sinne?"
"Niin, sanos muuta. Voiko sisko ajatella, että tänään, paukkuvassa talvipakkasessa, tuli puutarhuri kulettaen vihanneksia, yhtä tuoreita kuin oltaisiin keskellä kesää."
"Eikö se ole Jumalan pilkkaamista?"
"Mitäs muuta sitten!"
"Miehelläni on ollut työtä luostarista. Kunnianarvoisat veljet olivat sangen tyytyväiset siihen, ja niin kutsuttiin hänet eräänä päivänä syömään päivällistä."
"No, sisko!" Raatimiehen emäntä teki samoja eleitä kuin kissa ilmaistessaan tyytyväisyyttään.
"Kyllä se oli ollut mainiota!"
"Hienoa tietysti?"