"Rukoilemme!"
"Odotatteko ihmetyötä?"
"Sellaisia on tapahtunut ennenkin!"
"On kai, mutta vain siellä, missä kaikki inhimillinen apu oli tehoton."
"Me panemme toimeen juhlakulkueita ja pidämme viisikymmentä messua, että pyhä Jumalan äiti kääntäisi sodan kauhut pois maastamme."
"Ja minä koetan hyvillä perusteilla hieroa sovintoa ja rauhaa; mutta jollei se onnistu, silloin, kunnianarvoisa isä, palaan vielä kerran tähän asiaan."
Siihen keskustelu päättyi.
"Papit rakastavat tavaraa ja kultaa melkein enemmän kuin maailman lapset!" sanoi Sten Sture, kun hän kertoi tästä keskustelustaan uskotulle ystävälleen Hemming Gaddille.
"He pitävät maata taivaan etupihana, ja kun he yksin ovat saaneet pääsyn sinne, ovat makeanleivänpäivät jo maan päällä tulevat heidän osakseen", vastasi tämä.
Mutta herra Arvi Kurki jupisi itsekseen: "Joutuisipa Ruotsi
Tanskan vallan alle, silloin ei Suomella olisi mitään pelättävää
Venäjältä!… Ruotsalaiset pyristelkööt vastaan kuinka paljon
tahansa, siihen lopulta joudutaan, siihen joudutaan!"