"Hän tunnustaa sen!"
"Käsitin, ettei pelkkä ihminen voinut puhua eikä toimia kuten hän; mutta niiden, jotka rupesivat hänen palvelijoikseen, olisi seurattava häntä kieltäymyksissä ja suurissa teoissa… Hänen ensimäiset oppilaansa tekivätkin niin, mutta seuraajat eksyivät pian jäliltä…"
"Älkää kuunnelko häntä!"
"Antakaa minun puhua heistä, jotka eivät minun tavallani omasta vapaasta tahdostaan kääntyneet kristinuskoon, vaan karjan tavoin ajettiin lähteelle juomaan, hätisteltiin sinne ottamaan vastaan pyhää kastetta…"
"Se ei ole totta!"
"Se on totta, sanon minä! Nämä vanhat silmät ovat nähneet sen. Tiedättekö, mitä silloin tapahtui? Epäilykset heräsivät, tuumin itsekseni: 'Mihin noin pakotetaan, se on harvoin hyvää', ja minä mietin mielessäni, ettenköhän ollut luopunut paremmasta huonomman tähden."
"Kerettiläinen, kerettiläinen!"
"Niin, minä olin kerettiläinen", huudahti vanhus, "mutta rehellinen kerettiläinen! Minä näin monia uusia kristittyjä, jotka elivät kuin pakanat, ja niiden joukossa monia sananjulistajiakin. Minä tahdoin elää paremmin, ja kun luokseni tuli sadottain osaksi alustalaisiani, osaksi vieraita valittamaan hätäänsä, sanoin heille: 'Palatkaamme vanhoihin jumaliimme.'"
"Ah, se oli siis totta!" huudahtivat monet.
"En pelosta, mutta saadakseni olla rauhassa, pidin asian omina tietoinani; mutta minä kartoin yhteyttä uuden ajan miesten kanssa."