Mutta muutamat asettuivat hänen tielleen, toiset tarttuivat hevosen suitsiin, suurin joukko taasen heittäytyi maahan huutaen: "Älkää menkö luotamme, ainoa ystävämme, isämme ja hyväntekijämme!"
Ja vastarinta kävi yhä heikommaksi: "Ettekö sitten voi auttaa minua?" kysyi hän jälestä tulevilta.
"Tiedättekös", sanoi Sten Sture, "minä asetun mieluummin kansan puolelle!"
Nousi rajaton riemuhuuto.
"Onko hän uusi valtionhoitaja?"
"Niin nuori herra!"
"Ja niin lempeäsilmäinen!"
"Tahtooko hän myös auttaa meidän hätäämme!"
"Vuoden sato on ollut pieni!"
"Me saamme talvella nähdä nälkää, kuten tavallisesti!"