"Mitä, ettekö häpeä; alatteko heti kerjätä. Ottakaa taloni ja viljelkää sitä parhaanne mukaan; mutta minua ette näe enää koskaan tässä elämässä!" huusi Olavinpoika melkein vimmoissaan.
Hän ponnisteli epätoivoisesti päästäkseen vapaaksi, mutta kansa ei päästänyt häntä.
"Me emme tahdo mitään!" huusivat he.
"Me kyllä näemme nälkääkin, kun vain tulette."
"Minä tekisin sen teidän sijassanne", sanoi Hemming Gadd. "Siitä olisi hyötyä."
"Voitte tuskin palata Turkuun", sanoi valtionhoitaja. "Piispa ei anna teille koskaan anteeksi."
"Tiedän sen!"
"Nämä rakastavat teitä!"
"Mutta heidän kiittämättömyytensä?"
"Se täytyy teidän antaa anteeksi ja unhottaa."