"Olet liian ankara…"
"Eikö veli Laurentius matkustanut teidän käskystänne Roomaan rukoilemaan pyhäksi julistusta autuaille vainajillemme. Hän on vihdoin palannut melkein vuoden poissaolon jälkeen, eikä hän ensiksi riennä teidän luoksenne."
"Konfessori…"
"On teidän käskynne alainen… Jos me sisaret liitymme häntä vastaan, ei hän voi mitään; me voimme hänet pakottaa ottamaan eronsakin."
"Unhotat, että hän voi kieltää synninpäästön."
"Jos siihen on syynä ainoastaan yksityinen kosto, niin valitamme Linköpingin piispalle, ja hän ei voi kieltäytyä asettumasta puolellemme."
"Luulenpa heidän jo tulevan."
Anna vetäisi nopeasti hunnun kasvoilleen. "Onko minun mentävä?" kysyi hän.
"Ei, pysy vain paikoillasi; minä tarvitsen sinua."
Nuori tyttö kumartautui ja suuteli kiihkeästi abbedissan kättä.