"En, minun käskettiin odottaa."
"Siellähän on jotakin nähtävää!" sanoi Sten. "Tulkaa, lähtekäämme heti sinne."
Nopeasti pukeuduttuaan lähtivät molemmat herrat.
Vähän matkan päässä oli pienempi suojus, jossa oli ainoastaan yksi huonehökkeli, minkä ovenposkeen oli laitettu uuni päällekkäin ladotuista kivistä. Uuni oli lämmitetty niin kovasti, että kivet aivan hehkuivat, sitten kaadettiin niille vettä, kunnes höyrypilvi täytti koko saunan.
Sen peräseinällä oli kaksi jyrkeää hirsipalkkia, toinen ylempänä toista. Ylimmällä istui tulisessa kuumuudessa miehiä ja naisia niin paljon kuin sinne mahtui eivätkä näyttäneet olevan löylystä millänsäkään, pieksivät vain koivuvihdoilla voimiensa takaa itseään.
Kun Sten herra ja hänen seuralaisensa avasivat oven, lehahti kuuma löyly heitä vastaan ja alastomat usvan kietomat ihmisruumiit olivat niin tympäisevä näky, että he kiireimmiten vetäytyivät takaisin.
Mutta Hemming tohtori tuli heti sen jälkeen ulos täydellisessä luonnontilassa ja ruumiiltaan punaisena kuin keitetty rapu.
"Tämä on itse terveys", sanoi hän. "Tällainen kylpy tekee minut viittä vuotta nuoremmaksi."
"Minä kylven mieluummin tuolla virrassa tai katselen tätä ihanaa maisemaa."
"Sellaisia meillä on pitkin matkaa täällä."