"Vaikka juuri heidän tähtensä menetän poikani! Ei, neitsyt sitä en tee."
"Ajattelehan tarkoin! Jos poikasi tulee takaisin, ei hän tee sitä sinun tähtesi, vaan tytön tähden."
Se tepsi; eukko kääntyi ympäri. Turo seisoi metsän reunassa ja odotti häntä, mutta Outi ja hänen isänsä olivat menneet Turon luo, ja sovinnolla puristivat he toistensa kättä.
Eukko näytti aika hämmästyneeltä ja kääntyi melkein kunnioituksella
Annaan. "Olette sangen viisas ikäiseksenne, neitsyt", sanoi hän.
"Toimikaa ja menetelkää kuten hyväksi katsotte."
Anna nyökkäsi tyytyväisenä ja meni suoraa päätä keskustelevain luo. "Tiedättekös mitä, vaari", sanoi hän, "minua haluttaa ottaa Outi kotiin luokseni."
Tyttö päästi ilohuudon.
Molemmat miehet näyttivät aivan pelästyneiltä.
"Jottei teidän elämänne kävisi kovin ikäväksi", lisäsi neitsyt, "muuttakaa siksi aikaa Turon äidin luo; mitä muutoksia tapahtuu Turon palattua, siitä on syytä puhua vasta silloin."
"Tahdotko silloin?" kysyi Turo.
"Mistä minä sen nyt vielä tietäisin!" Mutta Outi puristi hänen kättään erotessa ja seurasi sitten iloisena neitsyttä.