"Sama sydämen hellyys on molemmilla, mutta viimeksimainitulla ilmenee se enemmän luonteessa. Suurin onni, mikä häntä voisi kohdata, olisi, jos hän saisi niin jalon emännän kuin teidän tyttärenne."

Gunilla rouva istui kotvan ajatuksissaan. "Anna on nuorin ja voinpa sanoa rakkain lapseni", virkkoi hän. "Melkein kuin ihmeellä pelastui hän kolmivuotiaana väkivaltaisesta kuolemasta; onko minun jätettävä hänet alttiiksi niille vaaroille, jotka uhkaavat…?"

"Tarkoitatte kai, jalo rouva, jos hän yhdistää kohtalonsa
Engelbrektin murhaajan pojanpoikaan?"

"Anteeksi, tämä on kipeänarka asia. En kiellä, että ennustus, josta puhutte, herättää minussa pelkoa. Mutta toiselta puolen kunnioitan teitä ja poikianne suuresti, ja jos nuoret mieltyvät toisiinsa, kieltää minua velvollisuus ja omatunto asettamasta esteitä heidän tielleen."

"Kiitos! Unhotatte toisen mahdollisuuden: että neitsyt on kutsuttu pelastavaksi enkeliksi suvullemme."

"Hänen jalolle isävainajalleen olisi se varmaan ollut mieleen."

Kaksi päivää valtionhoitajan tulon jälkeen saapuivat venäläiset lähettiläät.

Alinomainen riitakysymys rajanmääräämisestä herätettiin taasen eleille, mutta Sten herra todisti oikeutensa niin hyvillä syillä ja esitti sellaisella menestyksellä molemminpuoliset edut, jotka koituisivat molempain maiden hyväksi, jos voitaisiin sopia pysyväisestä rauhasta, että venäläiset lähettiläät suostuivat sopimukseen, jonka seuraavana vuonna oli suuriruhtinas itse vahvistava yhdessä niiden lähettiläiden kanssa, jotka valtionhoitaja tätä tarkoitusta varten sitoutui lähettämään Moskovaan.

Mutta niin hyvään päätökseen ei päästy pian; kahden viikon ajan pidettiin päivittäin neuvotteluja, ja niiden jatkuessa silmäilemme hieman ympärillemme Viipurissa.

Outista oli tullut Annan palvelijatar, eikä hän näyttänyt lainkaan kaipaavan sitä hurjaa metsäelämää, jota oli tähän asti viettänyt. Myrskyisellä ilolla hän vaihtoi köyhän pukunsa ja tuohivirsunsa niihin käytettyihin vaatteihin, jotka Anna antoi hänelle, ja ihaillen katsoi hän sitä kaunista kuvaa, joka lähteestä heijastui. Koko linannväki näytti olevan samaa mieltä, ja naisekas miellytyshalu nautti täysin siemauksin helposti saavuttamistaan voitoista.