"Totisesti olisi se minulle suuri ilo."
"Silloin ette kai epäröi, rakas äiti?"
"Menkää sitten, mutta muistakaa, että minä lasken tunteja teidän palaamiseenne saakka."
Aikaisin aamupäivällä lähdettiin taipaleelle. Annan ja ritarin mukana seurasi muuan neito ja kolme palvelijaa, paitsi kahta opasta; oli kolme peninkulmaa taivallettava ja tie oli paikoittain kehno ja vaivalloinen.
Anna oli ilosta poissa suunniltaan; hän kertoi ritarille, että hän oli aina halunnut povuuttaa, mutta hänen äitinsä ei ollut sitä sallinut; nyt oli hänen ritaria kiittäminen siitä ja halusi voivansa osoittaa, kuinka kiitollinen oli.
"Jahkahan nyt ensin nähdään, miten tyytyväinen olette ennustukseen!" sanoi ritari.
"Kuinkas te olitte ennustukseenne?" kysyi Anna. "Se oli minusta aivan liian arvoituksellinen."
"Ettekö voi sanoa sitä minulle?"
"Te epäilisitte sanojani."
"Miksi moista luulette?"