"Kiitos niistä sanoista! Pitäkää nyt minua isänne vanhana ystävänä ja sallikaa minun kursailematta tehdä teille tähdellinen kysymys."
"Kysykää, kyllä vastaan!"
"Onko teillä ketään armasta ystävää", vastasi hän helkkyvällä naurulla.
"Ei muita?"
"Ei niin ketään!"
"Kaikki hyvät henget olkoot kiitetyt! Antakaakin sitten minulle sananne, että pidätte sydämenne vapaana, kunnes opitte tuntemaan poikani."
"Entä jollen miellytä heitä?"
"Sitä en pelkää!"
"Mitä silloin tekisitte?"
"En voi ajatella mahdottomia."