"Sinun lamppusi on sytytetty ikuisella valolla; minun lamppuani sitä vastoin ympäröivät alusta alkaen maalatut lasi-ikkunat, inhimilliset töherrykset turmelivat Jumalan työn… Sentähden on sinun nyt kuultava ja tuomittava sen lahjan mukaan, joka sinulle on suotu… Valtionhoitaja on palannut Suomesta; olen äskettäin saanut häneltä kirjeen, jossa hän sanoo päättäneensä varman rajankäynnin Venäjän kanssa, ja lopullinen rauha vahvistetaan ensi vuonna… Mutta kas tässä…" Hän otti uudelleen paperin. "Tämä asiakirja osoittaa, että on tehty Tanskan ja Venäjän välillä liitto, joka tarkoittaa ainoastaan sotaa ja vainoa Ruotsia vastaan. Kaikki ne lupaukset, joita Sten herra on saanut, ovat olleet ainoastaan vääriä uskotteluja, joiden tarkoituksena on hälventää kaikki epäluulot, kunnes myrsky puhkeaa."
"Hirveää!"
"Onnettomaan Suomeen uhkaavat raakalaiset vielä kerran tulvehtia hävittämään ja polttamaan."
"Eikö tätä vastaan voida tehdä mitään?"
"Hannu kuninkaan hallituskumppani, Tanskan kruununprinssi, on kirjoittanut minulle siitä. Hän antaa minulle tiedoksi, ettei hän koskaan tule luopumaan vaatimuksistaan Ruotsiin nähden, ja kysyy sitten, enkö mieluummin tahdo antaa apuani rauhalliseen ratkaisuun, kun aika vielä on, kuin viivytellä siksi, kunnes tulee hätäpakko!"
"Milloin se tulisi!"
"Kun hän asevoimin on päässyt köyhän, verta vuotavan maamme herraksi."
"Se on tähän asti voinut puolustautua."
"Mutta sitä uskotaan nyt pelottavammin kuin koskaan."
"Sten herra on urhokas ja viisas nuori herra."