"Siksi, ettet tunne maailmaa! Paha tarkoitus on kuitenkin kääntynyt hyväksi, sillä se, että jätit kirjeet minulle, niitä edes lukemattakaan, tiedätkös, Johannes, sellainen ystävyyden todiste tuli ensi kertaa osakseni."
"Suurentelette pikku asioita."
"Ja tämä huolimatta siitä pahasta, mitä olen tehnyt sinulle."
"Jumala on kääntänyt kaiken hyväksi!"
"Niin, hänen vaikutuksestaan katson sinun tänne tulleen; sinä olet järkyttänyt omaatuntoani, ja jokainen keskustelu välillämme on ollut kuin kylvö, josta monet siemenet ovat nousseet oraalle… Mutta siellä oli ennen paljon ohdakkeita, jotka tukehduttivat hyvän kylvön, pahin niiden joukossa oli epäluulo… En, totta pulmakseni, ole koskaan luottanut kehenkään ihmiseen, enkä siis voinut luottaa sinuunkaan, Johannes."
"Kuinka onneton olette ollut!"
"Siinä olet oikeassa!"
Piispa otti paperin, jota oli lukenut Johanneksen astuessa sisään.
"Olemme tähän asti puhuneet ainoastaan menneistä ajoista, nyt kerron sinulle nykyisistä asioista."
"Mutta ei minulla ole kykyä neuvoa teitä!"