"Ihanampaa impeä en ole nähnyt koskaan", jatkoi Esbjörn. "Ja voin hyvin ymmärtää sen katkeran surun, mitä lapsettomain vanhempain täytyy kärsiä. Kristina rouva lähettää heille monia todistuksia suopeudestaan, mutta luulen niiden surua lisäävän eikä vähentävän. 'Kun joku vieras piti häntä niin suuressa arvossa', sanovat he, 'eikö meidän ikävöimisemme silloin täydy tuntua tuhat kertaa katkerammalta?'"
"Asuvatko he Vadstenassa?"
"Isä on kaupungin taitavin seppä!"
"Ovatko he ottaneet selkoa, ettei tytär vain ole luostarissa?"
"Siellä ei hän ole!"
"Kuinka sen tiedätte?"
"Tytön isä ei sitä uskonut, mutta äidillä oli epäluulonsa, ja hän tutkisteli. Vaikka Kaarina olisi ollut kätkettynä syvimpään vankilaan, olisi hän löytänyt hänet… Kuten sanottu, siellä ei hän ole."
"Onko äiti lakannut etsimästä?"
"Sitä ei hän tee koskaan."
"Mutta ei ole löytänyt jälkeäkään?"