"Ei minun mielestäni."
"Luulin, ettei kirkko sitä ainoastaan sallinut, vaan vieläpä käskikin."
"Siinä petytte!"
"Mutta, kunnianarvoisa äiti…"
Marmorikasvoille tuli eloa, raukeat silmät leimahtivat. "Missä tarkoituksessa olette tullut tänne?" kysyi abbedissa. "Alan luulla, ettette ole sitä tehnyt saadaksenne neuvoja ja valaistusta autuutenne asioissa. Teidän mielipiteenne sopivat hyvin vähän yhteen meidän mielipiteidemme kanssa, ja neuvon teitä etsimään täällä luostarissa joltakin muulta sitä kannatusta, mitä ette tule koskaan saamaan minulta!"
"Karkoitatteko minut pois?"
"Teidän itsenne tähden."
"Nytkö heti?"
"Olkoon teillä vapaus viipyä täällä huomispäivään."
"Sitä odotinkin teidän hyvyydeltänne." Abbedissa oli uudestaan tarttumaisillaan kellonnauhaan, ja uudestaan esti Pernilla hänet siitä.